Kemora 2012

 

Imatran ajoissa on tullut käytyä pari kertaa ( vuonna erkki ja paavo). Heinäkuussa napsahti isovanhempien viikonloppu Kemorassa/Vetelissä. Vietimme tyttöjen kanssa hauskan, mieluisan viikonlopun.

Vähän jännittävämpi oli seurata tyttöjen isän edesottamuksia, katsokaa vaikka. Pakko myöntää, pelotti;(



 

 

 

lähdön huumaa

kovaa kisaa

kallistukset kohdillaan.

 

 

 

Ilma oli helteinen, mittari näytti yli 30astetta, tarkeni ja vettä kului. Tulihan se sadekkin, juuri kun viimeinen lähtö saatiin käyntiin. Joku mulkkasi, ja ajot oli siinä, ei onneksi käynyt huonosti.

Loppu hyvin kaikki hyvin.



Huivi.

Tästä pitäisi tulla jotakin, siis huivi, antas kattoo.

Kaksiväristä patenttia.

Neuloin taas yhden huivin patentilla, mutta tein siitä kaksivärisen.

Ei lainkaan vaikea, ja kauniskin. Tätä huivia en liittänyt yhteen kuten olen aiemmin tehnyt tuubihuivit. Ajattelin laittaa päät yhteen kauniilla hakaneuloilla tai huivineulalla.

Nuo pääthän voi ommella yhtenn jos tuntuu ettei toimi.

Angry Birds puisto Rovaniemellä

Tästä oli puhetta tammikuussa, tästä toukokuussa ja tästä jo joulukuussa 2011.

Nyt se on valmis, tai on ollut jo jonkin aikaa, vaan minä käväisin siellä vasta nyt. Ajattelin nääs, että käykööt nuoremmat ensin, kun tuo leikki-ikä on meikäläisen osalta jo ohimennyttä aikaa Niin ennenkuin palaa; lapsiksi jälleen, eikö niin.

Sana Angry Birds Space -puiston valmistumisesta on kiirinyt, ja Rovaniemelle Konttisen kentälle nousseet laitteet ovat kovassa käytössä.

 

 

Ensilumi satoi Lappiin.

Lumisade alkoi Rovaniemellä kahden jälkeen tiistai-iltapäivänä. Jo muutamassa tunnissa lunta oli kertynyt useita senttejä. Ilmatieteenlaitoksen sääennuste lupasi lumisateen jatkuvan koko Lapissa keskiviikkoaamuun saakka. Lumi- ja räntäsade vaikeuttaa ajokeliä.

Kuva: Tanja Männistö / Yle

Lainattu Lapin Radion sivuilta.

Johanin kalenteri taas kertoi, että vuonna 2009 lokakuun kolmas päivä, oli hiihtokelit ja mökillä hiihdettiinkin pitkin pelloille tehtyjä latuja. Muutaman päivän sitä lystiä kestikin, vaan sitten se lumi suli pois ja tuli uudelleen vasta marras-joulukuun vaihteessa.

Vuonojen risteily.

Upea, mahtava ja ikimuistoinen kauneudessaan oli tuo Norjan vuonojen risteily.
Suosittelen.
Sää oli mitä mainioin risteilylle, aurinko kirkasti maisemat tehden tepposet kuvaajalle, se tuo pohjoisen valo on haasteellinen;)
Kuvia kertyi noin 1000, vaan en esittele teille ihan kaikkia.

 Köydet irti

keula kohti Barentsin merta

 asutusta vuonojen rannoilla

 talot ovat kauniita, siistejä ja värikkäitä

 Vardo

 kalastusalus ja muutama lokki

iltarusko

 laiva horisontissa

 "kapu"

 maisemaa hytin ikkunasta

 vain vana jäi...

kohtaaminen.

Näiden kuvien myötä olemme saapuneet mm.Vardon, Berlevågin ja Honningsvågin kautta Hammerfestiin, siitä tuonnempana.

Kirkkoniemi, Kirkenes.

Kirkkoniemi (norj. Kirkenes, pohjoissaameksi Girkonjárga) on Etelä-Varangin (Sør-Varanger) kunnan keskustaajama. Se sijaitsee Varanginvuonon rannalla Finnmarkin läänissä Pohjois-Norjassa 8 km Venäjän rajalta. Asukasluku on 3 000.

Kylmin kuukausi on tammikuu (keskilämpötila −13 °C) ja lämpimin heinäkuu (+14 °C). Keskiyön aurinko paistaa toukokuun 15. päivästä heinäkuun 28. päivään asti. Kaamosaika puolestaan on 27. marraskuuta – 16. tammikuuta. Revontulet näkyvät useimmiten syyskuusta maaliskuuhun.

Monet kaupungin nähtävyyksistä liittyvät sotahistoriaan.

Keskustassa on esimerkiksi vuonna 1944 rakennettu pommisuoja Andersgrotta, jonne pääsee tutustumaan. Pommisuojan lähellä on patsas puna-armeijan kaupungin vapautuksen muistoksi.

Keskusaukiolla puolestaan on sodanaikaisille äideille omistettu muistomerkki.

Tori vaikutti kovin Venäläispainoitteiselta.

Kaupunki on siisti ja  kaunis, talot ja pihat ovat moitteettomassa kunnossa

Tämä laiva lähti tänään Vuonojen risteilylle, huomenna lähtee MS Nordkapp.

Sitä odotellen.

Sevettijärvi

Sevettijärvi (koltansaameksi Čeˊvetjäuˊrr, pohjoissaameksi Čeavetjávri) on Inarin kunnassa koltta-alueella, Itä-Lapissa sijaitseva kylä Itäisen Jäämerentien varrella, noin 120 kilometriä pohjoiseen Inarista. Kylältä on Norjan rajalle Näätämöön matkaa noin 35 kilometriä. Kylän vihreä, mutta samaan aikaan karu maasto muuttuu Näätämöä kohden aukeammaksi.

Kylä on rakentunut jääkauden aikaiselle merenpohjalle. Sevettijärven ja Näätämön välillä järvien kiviset rannat kiinnittävät ohikulkijan huomion erikoisuudellaan. Näitä kivisiä rantoja paikalliset kutsuvat pirunpelloiksi.

Sevettijärven alue on yksi kolttasaamelaisten pääasuinalueista. Suurin osa (noin 90 %) 350 asukkaasta on kolttasaamelaisia, mutta joukossa on myös etelästä muuttaneita suomalaisia. Alueella asuu myös muutamia inarinsaamelaisia ja tunturinsaamelaisi

Kylän nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa Kirakkajärveltä siirretty vanha perinnetalo, kolttamökki.

Mökki on valmistunut 1940-luvun lopulla, ja se on esimerkki sodan jäkeisen asuttamisen aikaisesta valtion rakennuttamasta tyyppitalosta ns. "kolttakodista".

Mökissä toimii museo ja pihassa olevat pienet mökit, jotka kuvaavat kolttien kesäasumuksia.

Mallia sukanvarsiin.

Tämä Sevettijärven seutu oli meille ennestään tuntematonta, tai paremminkin käymätöntä seutua. Matkalla, minkä maisemien ihailulta ehdimme, muistuttelimme mieliimme mitä tahi ketä liittyi muistoissamme Sevettijärveen. Ja löytyihän sieltä: Raija ja Sakke viettivät lomia erämökillä Sevetissä, Taisto asusteli siellä ja Kari, opiskelukaveri, oli kotoisin Näätämöstä, eikä kuulemma enää syö vapaaehtoisesti lohta.
Upeaa seutua, ehkä joskus asuntoautolla?

Matkalla pohjoiseen 2.

Majoituimme Kaamasen kievarin  rivitalon pätkään - keittosyvennys, sohva, kolme? sänkyä ja postimerkin kokoinen televisio EM-kisojen aikaan;(. No, siitäkin kyllä näki pitkämäen keihäskunnon.
Päivittämistä kaipaisivat nämäkin, niin itse kievari kuin majoitustilatkin, vaan aamiainen oli hyvä.

Ja matka jatkui, Inarin kirkonkylään, Juutuanjoen rannalle, on rakennettu saamelaiskulttuurikeskus Sajos joka on Suomen saamelaisten hallinnon ja kulttuurin keskus.

 Sarvituppipuukko 2200€

 Pahkakuppi 650€

Pirita olkalaukku pieni 99€, keskikoko 165€.

 Näkymää sisätiloista, väistämättä mieleen tulee Kiasma ja Viron taidemuseo Kumu.

...mutta on se hieno.

Auttin Kyläkartanon Käsityökahvilan väki, ja muutkin käsillätekijät, tuli kyllä mieleen, että onko nyt varmasti omat tuotteet hinnoiteltu oikein???

Matkalla pohjoiseen...

Keskiviikkoaamuna, lämpömittarin näyttäessä +6 astetta, starttasimme Rovaniemellä auton ja suuntasimme nokan kohti pohjoista. "Matkalla pohjoiseen", lauloi Junnukin matkastaan Kaamaseen, ja sinnehän mekin. Olimme varanneet matkan Hurtigruten-risteilylle Kirkkoniemestä Tromssaan, ja eka etappi matkalla oli juuri tuo Kaamanen.

Vaan ennen Kaamasta olimme jo kokeneet mm. vähälumisen Suomen kesän - moni siitä puhuu, vaan harva kokee;).  Lämpötila laski uhkaavasti aste asteelta, ja tuuli puhalteli puuskaisesti autoakin heilautellen, rannan ruohikkokin kumartui tuulen voimasta.

Kun lähestyimme Kaunispäätä yllätys oli melkoinen, mittari näytti +1, ja Kaunispää oli saanut kauniin lumikuorrutuksen. Ei auttanut kuin ajaa huipulle ihmettelemään - siis 28:s päivä kesäkuuta ja rinteet kunnossa.

Juuri Kaunispään kohdalla pyöräilijä talutti kuormattua pyöräänsä tuulessa ja tuiskussa, mitä lie ollut mielessä. Pyöräilijöitä oli liikkeelä yllättävän paljon, keli kyllä oli huono, sade ja kylmä.

Yleensä ihana Inarijärvikin oli näin harmaa, kai sekin oli apea sateen ja kylmyyden vuoksi.

Karhunpesäkivi Inarissa ja kahvio matkamyymälöineen on edelleen paikallaan. Siellä on lasten(muistatteko?) kanssa poikettu jo 80-luvun alkupuolella. Kaikki siellä oli kuin ennenkin;(.

En kyllä tutkinut, mutta uskon myynnissä olleen jotakin suomalaistakin, ainakin toivon niin.

Ja matka jatkuu.