Lahti

Lahden historia
Renkomäen Ristolassa tehtyjen kaivauksien perusteella Lahden seudulla oli asutusta jo 9 000 vuotta sitten, mikä tekee Lahden alueesta erään Suomen vanhimmista tunnetuista asuinpaikoista. Ensimmäinen asiakirjamaininta Hollolan pitäjään kuuluneesta Lahden kylästä on vuodelta 1445. Hämeen maakirjassa vuodelta 1558 mainitaan Lahden kylässä olleen 24 taloa.
Vaikka Lahden kylä oli suuren Hollolan pitäjän takamaita ja kooltaan pieni, sen sijainti oli liikenteellisesti merkittävä. Sen kautta kulki jo 1400-luvulla Hämeenlinnasta Viipuriin johtanut Ylinen Viipurintie, josta erkani Lahden kohdalla Olavinlinnaan johtanut Suur-Savon Valtatie. Kun Hollolan pitäjä vuonna 1672 sai markkinaoikeudet, markkinapaikaksi määrättiin Lahden kylä, "joka sijaitsee suuren yleisen maantien varrella ja kaikista neljästä kaupungista, Turusta, Viipurista, Helsingistä ja Porvoosta, sopivan matkan päässä". Lahdesta tuli näin puoleksi vuosisadaksi huomattava markkinapaikka jossa kävivät kauppaa kaikkien neljän kaupungin porvarit. Vuonna 1727 markkinat kuitenkin siirrettiin Helsingin porvarien aloitteesta Asikkalan Anianpeltoon, jonne oli paremmat yhteydet Päijänteen vesistöstä. Markkinoiden menettämisen jälkeen Lahti taantui merkityksettömäksi maalaiskyläksi 1800-luvun lopulle asti.
Vuonna 1868 ryhdyttiin rakentamaan Riihimäki–Pietari-rautatietä, joka kulki Salpausselän harjua pitkin ja Lahden kylän kautta. Ensimmäinen veturi ajoi Lahteen elokuussa 1869, ja seuraavan vuoden alussa vihittiin käyttöön koko Riihimäki-Pietari-rataosuus. Rautatien tullessa Lahden kylässä oli vain kahdeksantoista taloa, mutta rautatien ansiosta alue alkoi nopeasti kasvaa ja kehittyä. Lahteen alkoi syntyä saha- ja puunjalostusteollisuutta, jonka toimintaa edesauttoi Vääksyn kanavan avautuminen 1871 ja sen kautta saavutettu uittoyhteys Päijänteen vesistöön. 24. toukokuuta 1878 Lahti sai kauppalanoikeudet keisari Aleksanteri II:n mahtikäskyllä. Samana vuonna Lahden kauppala sai ensimmäisen asemakaavansa, johon edelleenkin perustuu kaupungin ydinkeskusta. Kauppala rakennettiin rautatieaseman pohjoispuolelle. Asemakaavan laatimista helpotti se, että käytännöllisesti katsoen koko vanha kylä oli vuonna 1877 tuhoutunut suuressa tulipalossa.
Lahdesta tuli itsenäinen kaupunki vuonna 1905. Kaupunginoikeudet vahvisti keisari Nikolai II 1. marraskuuta, mutta Venäjän lakkojen ja levottomuuksien vuoksi asia saatiin tiedoksi Suomessa vasta 16. marraskuuta 1905, joka on näin ollen Lahden kaupungin perustamispäivä. Kaupungiksi tulon jälkeen Lahtea on laajennettu liittämällä siihen alueita Hollolasta vuosina 1916, 1923, 1933 ja 1956 (suuri osa Okeroisista).
1900-luvun alkupuoliskolla Lahti tuli tunnetuksi puuseppien ja huonekalutehtaiden kaupunkina. Edelläkävijänä toimi Asko Avonius, joka vuonna 1918 perusti Lahteen Asko-huonekalutehtaan. Askon ohella huonekalutehtaista kuuluisiksi tulivat niin ikään perheyhtiö Isku sekä osuustoiminnallinen Sotka. Metalliteollisuutta Lahdessa edustavat liesiä valmistava Upo ja mekaanisen puunjalostuksen koneita valmistava Raute. Myös Mallasjuoman panimo tuli maankuuluksi mainoskampanjoillaan "Ei oo Lahden voittanutta", "Moi Lahtelaista!" ja tuotemerkeillään, kuten Lahden Erikoinen, Lahden Sininen jne.


Lahti on nopeasti aina 1970-luvun puoleen väliin saakka kaupungiksi kasvanut Hollolan kunnan Lahden kylä. Tässä mielessä teollisuuden kasvu ja kaupungistuminen ovat olleet pääasiallisen huomion kohteena ja kaupunkiin tulleelle työväestölle on tarjottu pääasiassa urheilupalveluita. Lahti on tullut kuuluisaksi lähinnä urheilukaupunkina ja Salpausselän kisojen pitopaikkana.
Lahdessa on kolme Vesijärven rannalla olevaa satamaa: Vesijärven satama, Teivaan venesatama ja Niemen venesatama. Koska Vesijärven satamassa on eniten kulttuuritoimintaa, muun muassa Vesijärven satamamakasiinin ja Sibeliustalon esityksiä sekä ravintolaivoja, käytetään Vesijärven satamasta myös usein nimitystä Lahden satama.
Lahdessa oli pormestari vuodesta 1907 vuoteen 1930, minkä jälkeen kunnallislain muutoksen myötä ryhdyttiin kaupunginjohtajajärjestelmään. Otto Lyytikäisen pormestarikaudella tammikuun lopusta huhtikuun loppuun 1918 Lahden kaupunki oli Suomen kansanvaltuuskunnan toimeenpanovallan alaisena 28.1.1918 alkaen. Tällöin kaupungin siviilihallintoa johti Hugo Ilmari Kautto kaapattuaan vallan Lahdessa 19.4.1918 saakka.
Kaupunginjohtaja Tarmo Pipatin siirryttyä RT Rakennusteollisuuteen kaupunginjohtajaksi nimitettiin entinen Mikkelin kaupunginjohtaja, kokoomuslainen Jyrki Myllyvirta.
Asukkaita Lahdessa on vuonna 2011, 101 787 henkilöä.

Lahti Energia Oy halusi antaa 90-vuotisjuhlansa kunniaksi kaupunkilaisille jotain erikoista. Näin syntyi ajatus vesiuruista, musikaalisesta suihkulähteestä, joka tarjoaisi näyttävän esityksen musiikin, veden, värien ja valojen yhteisestä sinfoniasta. Täydelliseen kokoonpanoonsa vesiurut rakennettiin kesällä 1998.
Vesiurut ovat vesisuihkujen, valojen ja musiikin loistava yhteensulautuma, joka esittäytyy Pikku-Vesijärven lammessa upeimmillaan syksyn ja talven pimeinä iltoina. Vesiurut ovat ainoat laatuaan Pohjoismaissa ja tarjoavat upeita elämyksiä niin kapunkilaisille kuin matkailijoillekin.

Vesiurut 16. heinäkuuta 2011

Lahti Energia tarjoaa vesiurkuesitykset kaikkien iloksi kesäkuun alusta marraskuun loppuun. Lisäksi perinteeksi on muodostunut itsenäisyyspäivän esitys ilotulituksineen.

• Kesäkuusta syyskuun loppuun esitykset ovat päivittäin klo 13 ja klo 18. Esitys koostuu musiikista ja näyttävistä vesisuihkuista. Esityksessä ei käytetä värivaloja. Esityksen kesto on noin 15 minuuttia.
• Lokakuusta marraskuun loppuun esityksiä on joka ilta klo 19.00. Näissä esityksissä on mukana värivalot, musiikki ja vesisuihkut. Musiikkina kuullaan klassista- ja elokuvamusiikkia sekä tuttuja musikaalisävelmiä. Esityksen kesto on noin 30 minuuttia.