Võru

Tänään tie vei meidät Võrun kaupunkiin, (võroksi Võro, saks. Werro) joka on Võrumaan pääkaupunki Viron kaakkoisosassa. Se sijaitsee Tamulajärven rannalla. Kaupungissa on 14 311 asukasta (vuonna 2011), ja sen pinta-ala on 13,24 kilometriä.

Kaupungin perusti Riian kenraalikuvernööri Venäjän keisarinnan Katariina II:n toivomuksesta 21. elokuuta 1784 entisen Võrun kartanon paikalle.

Kaupungin varhaisilta vuosilta on säilynyt säännöllinen ruutukaava, puurakennuksia ja kaksi Katariinalle omistettua kirkkoa: luterilainen kirkko vuodelta 1793 ja ortodoksinen kirkko vuodelta 1804. Viron kansalliseepoksen Kalevipoegin kirjoittaja Friedrich Reinhold Kreutzwald asui kaupungissa vuosina 1833–1877 toimien kaupunginlääkärinä. Nykyään kaupungissa on hänelle omistettu museo ja patsas.

Võru on historiansa aikana ollut myös tärkeä koulukaupunki. Se yhdistettiin rautateillä Riikaan ja Pihkovaan vuonna 1889.

Vuodesta 1995 Võrussa on toiminut valtiollinen tutkimus- ja kehityslaitos Võron instituutti, jonka tavoitteena on võron kielen ja kulttuurin kehittäminen ja tutkiminen.

Kuvat Jürikadulta, joka on eräs pääkatu, kertokoot puolestaan.

Matka Võruun  taittui  huonossa kelissä, oli satanut kymmenkunta senttiä lunta, ja  tiellä  oli paksu loskakerros. Ajelin rauhaisaan tahtiin, aikomuksenani pysyä tiellä, ja päästä perille. Se ei näille kimiräikkösille kelvannut, ohi oli päästävä hinnalla ja paikalla millä hyvänsä. Eräskin musta bemari ohitti meidät loivassa ylämäen kaarteessa, ja kuinka ollakkaan, vastaan tuli auto, ja keskitiellä oli tuo paksu loska. No, siitä selvittiin, vastaantulija luultavasti painoi jarrua, ohittaja kaasua ja minä sain loskat 'silmilleni'.
Viisi kilometriä myöhemmin tien laidassa oli pysähtyneenä  rekka ja vastaantulevien puolella tien reunassa pari autoa, metsässä tien laidassa katkenneiden puiden varjossa tuo samainen musta bemari katollaan, nokka tulosuuntaan, valot paloivat autossa vielä. Jäljistä päätellen oli ohittanut rekkaa, kuitenkin siinä onnistumatta. Jatkoimme pysähtymättä matkaa, vastaan tuli paloauto ja myöhemmin ambulanssi, jonka tarpeesta ei ole tietoa.

Tässä maassa on tapana esim. kolareista uutisoidessa mainita ikä, etunimi ja auton merkki. Esimerkiksi näin:  24 vuotias Sergei ajoi mustalla BMW:llä ja 54 vuotias Kaido valkoisella Ford Mondeolla.
Ei ole ihan selvinnyt, mutta olisiko tarkoitus häväistyksen voimalla opettaa. Olihan  Suomessakin ennenvanhaan  kirkonmäellä käytössä jalkapuut, johon rikolliset laitettiin kaiken kansan nähtäville, oliko tuosta hyötyä, en tiedä.