Talvitaidetta.

Viikko kotona on vierähtänyt nopeasti - totutellessa paluumuuttajan arkeen. Päällimmäinen tunne on kuitenkin helpotus, se 'keikka' on nyt ohi, nyt ollaan kotona ja pysytään ja nautitaan. Suomi on hyvä maa asua, ihmiset ovat pääosin rehellisiä ja ystävällisiä, maa on turvallinen ja ruoka on hyvää, mitä sitä ihminen voi muuta toivoa. Tähän kun vielä lisää Lapin luonnonkauneuden, elämä hipoo lähes täydellisyyttä.

Katsokaa vaikka.

Kävimme metsässä hiihtämässä, pitkillä, leveillä, huonosti hallittavilla Ruotsin armeijan ylijäämäsuksilla. Raskasta, mutta, ah, niin nautinnollista. Johan edellä latua tehden, minä kamerani kanssa perässä. Mukana selässä keikkui eväsreppu, sisältönään tuoretta pullaa ja kaakaota johon olin lorauttanut sekaan tujauksen viskiä - hyvää.

Kuvassa ihailemme 'karhun pesää', hengitysilma-aukko oikealla. Sieltä se otso keväällä kömpii ulos, muka pelottelemaan meitä. Karhuja täällä onkin tavattu, me ja muut, susista puhumattakaan.

Näissä sitä 'talvitaidetta'?

Mökillä sauna on lämmennyt joka päivä, se on eräs niistä suurista elämän nautinnoista, rauhaisaa saunomista ajan kanssa, kellon ajasta riippumatta, silloin kun siltä tuntuu. Päiväunet villahuovan alla ovat arkipäivän ylellisyyttä, käytössä myös sunnuntaisin.

Pellolla oli myyrä joutunut parempiin suihin, luultavasti Lapinpöllö oli napannut myyrän ja jättänyt hangelle kauniin siiven iskun. Metsojen soidinkin on jo alkanut, kertoi naapuri, siis kevättä ilmassa.

On nautittu kuutamosta ja mahtavista revontulista. Perjantai-iltana leiskuivat mahtavat Taivaan tulet, ne loimusivat ristiin rastiin yli koko taivaan kannen. Väreinä vihreän lisäksi punainen, violetti ja keltainen. Pakko sanoa, etten ole eläissäni nähnyt mitään yhtä vaikuttavaa, suorastaan taianomaista.

Kyl maar kotona on hyvä olla!