Nainen katosi hiihtolenkillä, näitä on tänä talvenakin saanut lukea aika usein. Milloin on kyseessä muistisairas, milloin joku 'oikaissut' hiihtäjä ja sitten on vielä ne joilla on joku SYY kadota.
Asuimme 'etelässä' ja naapurissa asui pariskunta rouva noin 40 ja mies reippaasti yli 60.
Eräänä iltana, oli jo pimeä, puhelin soi, Johan vastasi siihen. Naapurin isäntä kakisteli puhelimen toisessa päässä ja aikansa kakisteltuaan hän sai kerrottua vaimonsa lähteneen hiihtolenkille (latu meni talojemme välistä ja kiersi metsässä noin 3 kilometrin lenkin) jo ennen puoltapäivää eikä ollut palannut vieläkään. Hänellä oli kova huoli ja hävetti 'vaivata' naapuria, mutta oli pakko, kun ei itse sairauksiensa takia voinut vaimonsa perään lähteä.
Hän kysyi josko Johan, tunnetusti ahkerana hiihtäjänä, lähtisi katsomaan ettei vain olisi sattunut mitään vahinkoa. Pitäähän naapuria auttaa, ajatteli Johan, pisti sukset jalkaan, otti taskulampun kouraansa (silloin ei vielä ollut otsalamppuja) ja suuntasi pimeään metsään. Liekö lähtiessään aavistanut rouvan 'ladut', siitä ei ainakaan puhuttu.
Eipä aikaakaan kun yhdenmiehenetsintäpartio palasi. Hiukan meidän siinä piti lyödä viisaita päitämme yhteen kun mietimme sanajärjestystä jolla Johan kertoisi naapurille näkemänsä.
Eihän hän itse asiassa nähnyt kuin uuden ladun; ladulta metsätielle, siellä ojanpenkkaan pystyyn lyödyt hiihovälineet ja auton jäljet. Eikä siinä kyllä tarvita Sherlock Holmesia, ymmärtääkseen mitä on tapahtunut, mutta kerropa se huolesta murtuneelle vanhalle miehelle.
Ymmärtääkseni tämä ei ollut ensimmäinen eikä vielä viimeinenkään 'hiihtolenkki' naapurin rouvalle. Mitä siitä seurasi, olisikin jo uuden postauksen aihe.
Kylmät väreet hiipivät pitkin selkäpiitäni otsikon nähdessäni. Itse en ole kadonnut hiihtolenkillä (kun en juuri hiihdäkään) eikä kukaan läheiseni. Mutta taitaa olla pari vuotta aikaa, kun Ylläksellä katosi ikäiseni nainen, joka oli myös kaimani. Mekin oltiin silloin Äkäslompolossa ja asia oli kovasti tapetilla, kun naista etsittiin ja etsittiin. Tuloksetta aluksi, mutta lopulta hänet löydettiin muistaakseni seuraavana syksynä kuolleena Ylläksen maisemista. Tämä tapaus kosketti minua, vaikka en naista tuntenutkaan.
VastaaPoistaMonenlaisia katoamisia löytyy ja ne ovat harvoin kivoja ainakaan kadonnutta kaipaaville.
Hei Matleena!
VastaaPoistaItse asiassa me oltiin kertomasi katoamisen aikoihin Saariselällä. Kadonneella naisella sanottiin olleen valkoinen pipo,niin myös minulla ja olen myös samoja ikiä. Sain epäileviä katseita osakseni,kai jotkut arelivat, että nainen on vaihtanut, jostakin syystä, hiihtokeskusta.
Jutussanihan oli kyse harkitusta katoamisesta.
Juu kyllä minä ymmärsin, että kerroit harkitusta katoamisesta. Ja sellaistakin (ainakin huhuissa) epäiltiin tuon Ylläksellä kadonneen naisen kohdalla. Monenlaisia huhuja kiersikin koko lopun sesongin ajan.
VastaaPoistaMikähän se lopullilen katoamisen syy sitten oli, on mennyt minulta ohi.
VastaaPoistaSairaskohtaus?
Hänet löydettiin alueelta, joka oli ollut käytössä joskus vuosia sitten, mutta ei enää. Oli siis hiihtänyt pois tavallisilta latukartan laduilta ja sieltä ei osuttu etsiä silloin. Olisikohan saanut sairauskohtauksen ja siksi tuupertui sinne, en muista kuulleeni ja liekö kuolinsyytä julkistettukaan.
VastaaPoista