Lapin kesä

Olen jo kuukaudenpäivät kasvatellut yrttejä syötäviksi. Ostan kaupasta yrtit ja salaatit ruukuissa, laitan isoon kulhoon ruukkuineen niin monta kuin sopii ja kastelen tarpeen mukaan. Siis en laita niitä multaan, vaan niin kuin ne ovat ostettaessa, ja hyvin kasvavat ja tuottavat 'satoa'.

 

Basilikaa ja erilaisia salaatteja.

Rucolaa joka onkin minun lempisalaattini.

Lehtipersiljaa.

Ja pullia joita leivoin pitkästä aikaa, menekki oli taattu.

Näitä ruukkusalaatteja ja -yrttejä vien, kun yöt hiukan lämpenevät, myös kasvihuoneeseen. Siellä ne tuottavat syötävää koko kesän ja lopuksi, kun ei enää jaksa syödä, salaatit kasvat liki metrisiksi 'puiksi' ja näin koristavat syksyistä kasvihuonetta.
Kasvihuoneeseen laitan avomaan- ja kasvihuonekurkkua, ne ovat takuuvarmoja näillä leveysasteilla-ehtivät, toisin kuin tomaatit. Vaikka laitan kyllä niitäkin, eivät vaan tahdo ehtiä kypsyä, siitäpä tulikin mieleeni tämä:

 

Lapin kesä

 

Lapissa kaikki kukkii nopeasti,
maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.
Tuot' olen aatellut ma useasti,
kun katson kansan tämän vaiheisiin.

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä on niin monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?

Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
kuin heinää, - miestä toiveen tosiaan,
miest' aatteen, tunteen miestä kaikki maatuu
tai kesken toimiansa katkeaa

Muualla tulta säihkyy harmaahapset,
vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
ja nuori mies on hautaan valmis jo.

Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.
Miks seuraa käskyä en veren vietin,
vaan kansain kohtaloita huokailen.

On vastaus vain yksi: Lapin suvi.
Sit' aatellessa mieli apeutuu.
On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu.

Mut pitkä vain on talven valta. Hetken
tääll' aatteet levähtää kuin lennostaan,
kun taas ne alkaa aurinkoisen retken
ja jättävät jo jäisen Lapinmaan.

Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän,
te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä,
jos muutattekin maihin etelän!

Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.

Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!

-Eino Leino-