täällä sitä ollaan, kotona, sängyn pohjalla.
Keskiviikon maissa alkoi 'vanha vaiva' ilmoitella tulostaan, ja perjantaita vasten yöllä oli jo täysi höyry päällä, siispä missasin messut ;) ;) ;) ja vielä kerran ;).
Pakko oli eilen iltapäivällä lähteä lääkäriin kun 'vaiva' ei hellitä ilman kaksoisantibioottikuuria, siis sen hain. Nyt olo on hiukan helpottanut, mutta kuuri kestää kymmenen päivää.
Oli ehkä edesvastuutonta lähteä itse ajamaan sinne lääkäriin, eikä ollenkaan ehkä. Ei ollut 'hoksottimet' kohdillaan ja peruutin, että tärähti, auton päin tolppaa, ilmoittiko peruutustutka tolpasta - ei havaintoa.
Johan kävi aamulla kaupassa ja sanoi tutkan toimivan???
No, jäljet ovat rumat, onneksi se on vain peltiä, "muovia": sanoi, rauhallinen, Johan ja lupasi käydä maanantaina korjaamolla ja vakuutusyhtiössä.
Matkan piti olla ns. ideointimatka, talven Käsityökahvilaa ajatellen joten harmitus on vielä suurempi.
...mutta kai se niin on, että elämä on...
Ai et sitten sinäkään päässyt sinne! :O Minä ihan luulin täältä lukevani kaikesta kivasta niin matkan varrelta kuin periltäkin, mutta näin joskus käy. Ehkä ensi vuonna. :)
VastaaPoistaToivottavasti vaivasi alkaa jo hellittää, kun sait lääkkeen. Eikä noista lommoista kannata välittää, kun ei pahempaa tullut. Blogissani on muuten arpajaiset, jos kiinnostaa, niin poikkeapa osallistumaan.
Kiitos lohdutuksen sanoista Matleena, kyllä tämä tästä.
PoistaEhkä ensi vuonna.
No voi harmin paikka. Ja sitt vielä auto löysi sen tolpankin. Mutt pääasia olis nyt, että sä paranet. Messuja tulee ja auto on vaan peltiä.
VastaaPoistaEns vuonna sitt suunnitellaan blogituttujen tapaaminen. Toivotaan, ett silloinkin on tuollainen yhteinen junamatka. Se just olis ollu mulle se houkutin lähteä reissuun.
Parane pian.
KristiinaS, kiitos.Päivä päivältä parempaa kohti.
PoistaMut ehkä se onnistuu ensi vuonna ja blogituttujen tapaaminen kans. Merkiks vois laittaa vaikka lankakerän rintapieleen tai sukkapuikon hiuksiin tai...