Pohjois-Karjala

Täällä on ollut hiljaista, mutta kyllä täällä sentään käsitöitä on tehty, paitsi syto-myssyjä myös itselle myssy.

Kaarinahan kutoi minulle nämä Pohjois-Karjalan lapaset, tykkään niistä kuin hullu puurosta (mikä sanonta). Lapasista innoittuneena kudoin niihin sopivan pipon, tuo varren kirjoneuleosuus toistuu pipossa ja loppu vaan oikeaa ja sädekavennukset, tykkään. Päässyt jo useasti käyttöön. Lankana näissä kuten lapasissakin Hjertegran Lima 100% villa, ihana lanka. Tuntuu miellyttävältä ja on tosi hyvä kutoa.

Tiana toimi jälleen hyvänä mallina.

Syto-myssyjä meillä on koossa noin 60 kappaletta, ja ahkerat kädet ovat ahkerasti työssä, olemme saaneet yksityisiltä henkilöiltä lanka- ja rahalahjoituksia, joista olemme tarvitsijoiden puolesta erittäin kiitollisia. Niistä lisää ja kuvia tuonnempana.

Yhteistyö, lue lankalahjoitukset, ei oikein ottanut sujuakseen paikallisen lankakaupan kanssa, hain kaksi kerää lankaa, kun olivat luvanneet niitä, ja sitten kuitenkin olivat puhuneet jollekkin, "että oli se kumma rouva kun ihan kaksi kerää haki, kai se kohta kulkee villatakki päällä";( Siellä kyllä kirjattiin hakemani  langat mun nimellä vihkoon, ja kuulemma kun vien valmiit pipot sinne pannaan ruksit lankasarakkeisiin, siis kirjanpito toimii?
No, kävin maksamassa ottamani langat, enkä MILLOINKAAN mene kyseiseen lankakauppaan. Netti on pullollaan ihania lankoja ja posti tuo niitä, ainakin toistaiseksi, myös tänne kehäkolmosentaakse. Jäi paskanmaku, mutta ihanien naisten seurassa Käsityökahvilassa tuli taas hyvä mieli ja asia unohtui.

Niin muuten, olimme jo lähdössä käsitöiltä kotiin kun nurkassa pauhaava teevee syyti tuutin täydeltä suomalaisten  miessprinttihiihtäjien toiseksi viimeistä osuutta. Asetuimme kaikki, ilman että kukaan ehdotti, yhteen riviin seisomaan ja huusimme, tuimme ja halailimme niitä jotka eivät saattaneet katsoa jännittäviä hetkiä. Mustin osuuden olimme hurjassa hurmiossa, ja saksalaisen kaatuminen sai meiltä valtaisat ablodit. Mustin voitto aiheutti sellaisen melusaasteen ettei pikkuisessa Auttin kylässä ole ihan äsken sellaista kuultu, voittihan meidän oma Mustimme Iivon kanssa Olympiakultaa, ja se se on vasta jotakin!!!