Keskeneräinen numero 3.

Tämä ei ole alunperin minun keskeneräinen. Ostin viimevuonna lankoja Anjalta, ja hups siellä mukana oli Nallelangasta neulottu pojan villapusero, koko 120cm. Siitä puuttui kaulus ja hihat oli kiinnittämättä. Eli selvä todistus siitä, että näitä on muillakin;) keskeneräisiä.

Tänään valmistin puseron, neuloin kauluksen ja ompelin hihat, ja siinä se nyt on vamiina.

Meillä ei ole käyttöä tälle, mutta luulen, että ottaja löytyy.

Yksi keskeneräinen on vielä jäljellä, mutta sinnikkäästi aion valmistaa myös sen. 

Tulikin mieleeni, että haastan kaikki, joilla on, valmistamaan edes yhden keskeneräisen!

Keskeneräinen numero 2.

Ei se paljosta välillä ole kiinni, tästä puuttui napit, vuoden se niitä odotteli;)  Mutta nyt ne on ommeltu ja myssy pääsee koppaan: joskus jollekkin.

Malli on jostakin, en muista. Langat ovat 100 % villaa. Tykkään kyllä, mut ei oo mun.

Sytomyssyjä olen kutonut parikymmentä, toivottavasti Käsityökahvilan naiset myös ovat ahkeroineet. Ystävänpäivän paikkeilla viedään LKS:ään.

Uusi vuosi, uudet pakotteet.

Vuosi alkoi upeasti. Kävelylenkki, 6km, melkein keväisessä säässä. Niin, nyt liikutaan, ei syödä karkkia, tehdään keskeneräiset valmiiksi, skannataan kuvat kovalevylle jne. Kirjoitan monikossa mutta tarkoitan vain itseäni. Johan hiihtää sehän on sanomattakin selvää, syö paljon ja hyvää; EIKÄ LIHO!!!  Epäreilua sanon minä;)

100 päivää ilman karkkia.

Eka Uudenvuoden konsertti ilman vihreitä kuulia  Toisaalta; ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Siis 100päivää ilman karkkia.

Viimestä viedään!

Päiväkävelyllä Rovaniemi cityssä, vuoden viimeisenä, upeana päivänä. Mittari näyttää -2 astetta, aurinko pilkisti pienen hetken horisontin yläpuolella, lunta 20-30 senttiä-upeaa!!!

Hyvää ja rauhaisaa uutta vuotta 2015 sinulle!

Viimekesän pyöräilyt.

Osallistuin viimekesänä valtakunnalliseen kilometrikisaan. Sehän, kuten muistanette, alkoi huonosti.
Kaikesta kuitenkin on toivuttu. loppujen lopuksi taisi olla niin, että tuo kaatuminen sisuunnutti minua. Kilometrejä kertyi 3211, kisa kesti 1.5-22.9. Loppukesästä päivämatkat olivat lähes poikkeuksetta 60-70km. Pisimmät retket tein Ranualle, Posiolle ja Kemijärvelle jokaisesta kertyi noin 130km.
Uskoisin, että kunto kasvoi ja jaksoin, pyöräilyn ansiosta, rämpiä metsällä kolme kuukautta painavat kantamukset selässä.
Ensikesä; ehkä osallistun, ehkä en. En tiedä vielä, aikaa on.

Ounasvaara ja Jätkänkynttiläsilta, tänään -24 astetta.

Keskeneräinen numero 1.

Tänään valmistui ensimmäinen keskeneräisistäni, niitä on kaikkiaan neljä. Tein uudenvuoden-lupauksen ennen uutta vuotta; teen valmiiksi kaikki neljä keskeneräistä. Aina kun olen saanut jonkun valmiiksi saan tehdä jotain mielekästä siinä välillä.
Ja tänään valmistui tämä, vironvillainen torkkupeitto 180x120. Tarkoitus alunperin oli tehdä parvekkeella loikoiluun torkkupeitto, mutta enhän minä loikoile siellä koskaan-kesällä en ole täällä ja talvella ei tarkene edes torkkupeiton kanssa;((
Mutta nyt se siis on valmis, peitto kaksinkertaisesta villalangasta dominotekniikalla. Jälkeen kudottu reunapitsi ja ommeltu kiinni. En erityisesti pidä peitosta, siksi se kai jäikin vuodeksi roikkumaan, mutta kai se paikkansa löytää.

Hyvää Joulua!

Jouluevankeljumi Sastamalan kiälellä

Nin siähen aikaan kävi sitten nin että tää keisari Aakusti anto semmotten käskyn, että kaikkien koko hänev valtakunnasansa tarttis ruveta piakkoim maksaav verroo.

Sev verommakson kans viä ikänä ollu nin nuukaa ollu. Ja tää sattu siähen aikaan kon tää Kyrenius oli siä Syyriasa maaherrana, meinaan semmottena etumiähenä.

Ja täv verommaksoasian tähren kaikki meni sitten siähen kaupunkiin mistä luultiin että heitin sukunsa oli kotosin.

Nin tää Jooseppikil lähti täv verommakson takia siältä Kaliliasta, siältä Nasareetin kaupunkista tänne Juureaan, misä oli Peetlehemin kaupunki. Kattokaas kon tää Peetlehemi oli näiren taavettilaisten kaupunki ja kon tää Jooseppikin oli tälle Taavetillej jottain sukua. Että sen tähren.

Ja tää Jooseppi lähti yhresä täm morsiaimensa Majjan kansa, joka orotti vavvaa.

Konne sitte oli siä Peetlehemisä nin tästä Majjasta rupes tuntuun, että nysse vavva kohta jo tulleeki.

Ja se sai sittep pojjaa. Eikä sillä ennestänsä mukuloita ollukkan. Ja se kääri sev vavvar riapuihij ja pani sen semmotteer rehukaukaloon, konne niille ollus siä kestikiavarisa tillaa.

Ja siäpäin oli sitten niitä paimenia kerolla vartioimasa sitä laumaansa. Yällä!

Ja yhtäkkiä niiren eresä seisokis semmoneh Herran enkeli, ja tuli nin kauheen kirkas valkee ette meinannun nähräm mittää. Ne paimenep pelläästy ihan kau-hees-ti.

Mutta se enkeli sano nillle että älkää hualikop pelläätä. Mulla on nähkääs teitilles semmonev vähä parree uutine, siittä viä aika riamu nousee jokaikisesä pirtisä.

Teitille on nähkääs tänäpänä syntynyt tua Taavetin kaupunkisa semmonem miäs, joka päästää teitin kaiksesta pahasta, meinaan semmonem Messias.

Ja tiätte sittem mitä hajette. Se vavva on kääritty riapuihij ja se makkaa semmottesa rehukaukalosa.

Ja sittej jo olikis sen enkelin ympärillä suuri joukko taivaallista sotaväkkee, jokka rupes kiittääj Jumalaa ja sano että

kaikki kunnia kuuluukis sille siä taivaasa ja että täälä maan päällä pitäs olla hyvä miäli niillä joista hän tykkää.

Ja konne enkelit oli mennyt takasin sinne taivaaseen nin nää paimenet sano toisillensa että lähretääs nyssinne Peetlehemmii. Siähäm me nährään mitä on tapahtunu, meinaan se mitä tää Herra justiinsa meitille ilmotti.

Nin ne lähti vähä kii-ruus-ti, ja ne löysi täm Majjan ja täj Joosepij ja sev vavvaj joka makas siä rehukaukalosa.

Ja konne näki täv vavvan, nin ne kerto mitä heitille oli siittä vavvasta sanottu.

Ja kaikki jokka kuuli mitä ne paimenet selliitti, alko oikeen imehrellä.

Mutta tää Majja pani kaikki nää tämmöttet korvan taka ja miätti niitä miälesänsä.

Ja ne paimenep palas takasis sinne kerolle ja ne kiitteli ja kehu kauheesti sitä Jumalaansa siittä mitä ne oli kuulluj ja nähny.

Ja kaikki olikij juur ninkon heitille oli sanottu.

Yläkemijoen Kylämarkkinat oli yleisömenestys

Haitari soi ja laulu raikaa, muikut tirisevät suurella pannulla, kahvin ja räiskäleiden tuoksu houkuttelee väkeä. Tunnelmaa on, kuten markkinoilla kuuluukin. Hyväntuulisia ihmisiä hyörii alueella tutkien lukuisien myyjien runsaita valikoimia, tuttuja tavaten, ja haitarin soidessa laulujen sanoja tapaillen.

Ylä-Kemijoen Kylät ry järjesti ensimmäiset Kylämarkkinat, paikkana Auttin Kyläkartanon vehreä ja viihtyisä piha-alue. Avauspuheessaan Irma Komulainen korosti pienten kylien ja niiden asukkaiden sekä eri toimijoiden välisen yhteistyön merkitystä. Tämä on välttämätön kylien säilymisen edellytys. Kylämarkkinat ovatkin hyvä esimerkki tällaisesta yhteistyöstä.

Paikallinen metsästysseura oli tuonut markkinoille pönttösorvin ja peräkärryllisen aihioita. Yleisön kiinnostus näkyi, ja kaikki aihiot sorvattiin pöntöiksi. Kelpaa lintujen keväällä palata ja laittaa pesä uuteen kotiin. Luonto oli muutenkin vahvasti esillä; metsästyksen ja kalastuksen esittelyn lisäksi Kukkatila Onnenlehdon Liisa Härkönen opasti kukkien sidontaa. Myyntipöydillä oli taidokkaiden puutöiden lisäksi tarjolla yrtti-, ruusunjuuri-, mehiläis- ja ravintovalmistetuotteita. Jokivarren monitaitoiset harrastajat olivat tuoneet näytteille ja myyntiin taulujaan, posliinimaalaustöitään, huovutus- ym. käsitöitä sekä monenlaisia käyttö- ja lahjatavaroita.

Helteistä huolimatta leipojatkin olivat ahkeroineet, ja villatuotteiden tekijät vakuuttivat, että kyllä se talvikin taas tulee.

Kampanisukilpailu keräsi runsaan osallistujajoukon. Arvovaltainen viisijäseninen raati maisteli ja arvioi mielestään parhaan. Vuoden 2014 voittajaksi nousi auttilainen Maija-Leena Puro, jonka kampanisut todettiin maukkaimmiksi. Kaikki osallistujat saivat ääniä, joten jokainen oli mahdollinen mestariehdokas. Ylisuuren limpun painoa arvioitiin Marttojen pöydässä. Voittaja erehtyi vain seitsemän grammaa.

Sukanheittokilpailun osanottajat saivat todeta, että sukka ei kovin kauas lennä. Heittotekniikkakin on hyvin erilainen kuin muissa lajeissa. Mittamiehet olivat tyytyväisiä, kun heittovälineenä oli sukka eikä keihäs. Naisten sarja paras heitti 13 ja miesten melkein 16 metriä. Lapsetkin nakkasivat yli kahdeksan metriä.

Tikkakisassa voittaja keräsi suhteellisen pienellä (28) tuloksella sievoisen potin.

Lassi-poni oli ehdoton yleisön suosikki. Kasvomaalauskojulta kiiruhtaneet lapset suorastaan jonottivat päästäkseen talutuskierrokselle. Jos taukoa tuli, Lassi-poni markkinoi itseään kuuluvalla hirnahtelulla, ja kohta taas jono kasvoi.

Yhteislaulussa laulettiin että: linja-autossa ompi tunnelmaa-niin oli Kylämarkkinoillakin.

Markkinoiden avauspuhe Irma Komulainen.

 Törmäsen Senja, takuuhyvät kampanisut ja markkinaväkeä.

Maija-Leena Puro, vuoden 2014 Kampanisukilpailun voittaja.

Elli Rajatalo hallitsee vastan teon.

Liisa Härkönen, Kukkatila Onnenlehdosta, opastaa kukkakimppujen sidonnassa.

Tässä ammattilaisen tulos.

Rakkat ystävät ja blogitutut, olen hengissä. Hiljaista on ollut, myönnän. Kesä vieraineen ja tämä markkinarutistus ovat syy hiljaisuuteen. Markkinat olivat kahdelle naiselle aika suuri voimainponnistus, emme osanneet delegoida asioita, mutta odottakaapa vaan, ensi vuonna osataan.

Vettä sataa, helteet ovat menneet-syksy tulee. Ja metsästyskausi alkaa, kyyhkyn osalta on jo alkanutkin, sitten vesilinnut ja sitten; hirvi, jännityksellä odotan mitä kaikkea tuo uusi harrastus tuo ja hirvipaistia;)

Pyöräilyä sään salliessa.

Murtuneet kylkiluut ovat jo rauhoittuneet, buranat syöty ja pelko tai paremminkin arkuus voitettu. Siispä hyppäsin uuden pyöräni selkään ja polkaisin jokivarteen. Matkaa mittariin kertyi 72 kilometriä, ja aikaa meni taukoineen 3.50. Matka sinänsä meni hyvin ja joutuisasti. Mulla oli reppu selässä eväitä varten, rusinoita, energiapatukoita ja juomista. Päivä oli alkumatkasta tihkusateinen, sitten taivas selkeni sen verran ettei satanut. Viileää oli, kuten tänä kesänä on ollut, varpaat paleli mutta siitäkin selvittiin.

Alkumatkasta Saarenkylässä joku mies oli ulkoiluttamassa kahta 'ylilihavaa' lapukkaansa. Ukko vahtasi taivaalle kun koirat paskoivat kevyenliikenteenväylän reunaan. Ei huomannut minua, siispä huusin, kysyin pysyykö koirat reunassa, että voin ohittaa. Voi, voi, kun miestä moinen harmitti, närkästytti suorastaan. Hän sanoi että, soittaa vaan kelloa, ja tehosti sanojaan näyttäen toisella kädellään kuinka pyöränkelloa soitetaan, siinä samalla koirat hyökkäsivät kohti minua, toisen tassut tarakalle ja ukko naruineen melkein nurin, ONNEKSENI EN MINÄ. Kerkisin vielä sanoa hänelle, että juuri tuota minä tarkoitin!!!

Sellainen on viimeisin koirakohtaamiseni;( Sitä jäin miettimään, että miksi minun pitää soittaa kelloa, minähän en ole vaaraksi kenellekään. Eikö ole niin, että tässä(kin) tapauksessa koiran omistajan olisi pitänyt seurata muita tiellä liikkujia ja pidettävä koiransa niin, että muut voivat kulkea turvallisesti yleisillä kulkuväylillä???

Vai on nuo kevyenliikenteen väylät tarkoitettu vain koirien ulkoilutukseen ja muut kulkijat ovat velvollisia väistämään ja ilmoittamaan soittokellolla itsestään, kuten jotkut tuntuvat ajattelevan.

Oikaraisessa.

Tennilässä.

Taustalla Kaihua.

Nyt on kilometrejä 459 ja pyöräilypäiviä 17.