Täysikuu

Näin komia kuu meidän ikkunasta näkyi Tarttoon tulopäivänä 10.9.2011, täydenkuun aika siis. 

Kun kävimme ajelulla Rannun suunnalla, pellolta pölähti lentoon niin valtava parvi lintuja, etten ole koskaan nähnyt. Tuli ihan mieleen, kauhunmestarin Alfred Hitchcockin, Linnut.

Uuden kamerani kanssa en vieläkään ole sinut, en oikein tiedä mikä siinä mättää. Ymmärrän kyllä ettei hyvä kamera tee minusta hyvää valokuvaajaa, mutta silti... Käyttökurssille on päästävä, ettei mene "herkut" hukkaan.

Elämä täällä alkaa pikkuhiljaa asettua uomiinsa, tulee omia arkirutiineja jotka kiinnittävät paikkaan ja aikaan. Niin sen kai on mentävä.

Tallinnan vuosien jälkeen kotiutuminen tänne tuntuu sujuvan helpommin, ovathan monet asiat täällä meille jo ennestään tuttuja. Eikä vähiten kieli.

Eilen kun meille asennettiin se kaivattu netti ja tv (ne ovat täällä paketti) paikalla oli asentaja ja Johanin työpaikan sihteeri, molemmat suomenkieltä taitamattomia. Kuitenkin homma toimi aivan eestin kielellä, hiukan vain tarvittiin apuna englantia. Sanoisin, että eestinkieltä on helppo lukea ja puhuttuakin oppii helposti ymmärtämään, mutta puhuminen on vaikeampaa. Väittäisin, että siinä hämää se kun siinä on niin paljon samoja sanoja kuin suomenkielessä mutta kuitenkin sanajärjestys on toinen.
Harjoitusta kieleen tuo tilattu  Postimees , kaksi kuukautta ja 17 euroa, ei paha. Ilmestyy kuusi kertaa viikossa.

No odottakaa vaan kun kotiudumme täältä, niin räägime ainult eestikeelt.